Ergonominen työpiste: Vinkkejä sen saavuttamiseksi

Lasten ja etenkin nuorten tietokoneen käyttö on lisääntynyt viime aikoina runsaasti. Runsas tietokoneen ääressä istuminen saattaa tuoda mukanaan erilaisia oireita: mm. hartia- ja niskaseudun kiputilat ovat suoraan yhteydessä tietokoneen käyttöön.

Ergonominen työpiste on tärkeä osa kodin, koulun ja työpaikan ympäristöä ja siihen tulisi kiinnittää tarpeeksi huomiota. Muista pitää riittävästi taukoja, muuttaa istuma-asentoasi ja liikkua riittävän monipuolisesti!

Työpisteen ergonomiaa edistäviä tekijöitä

Valaistus sekä tietokoneen monitori

• työpisteen valaistus on oltava riittävä
• näytön kontrasti ja kirkkaus ovat silmille sopivat
• monitorin ensimmäinen tekstirivi on katseentason alapuolella vaakasuoraan katsottaessa

Näppäimistö, hiiri ja työtuoli

• valitse ja säädä työtuoli sopivaksi itsellesi niin, että sinulla on hyvä istuma-asento
• näppäimistön edessä tulee olla tarpeeksi tilaa niin, että ranteille jää lepotilaa
• ranteiden tukeutuminen ei pelkästään riitä, myös kyynärvarsilla täytyy olla tukeutumistila joko pöydällä tai tuolin käsituilla
• hiiri sopii käteen ja on käypä tehtävään työhön
• hiiren käyttötilan tulee olla sopiva, hiiren oikea paikka on samalla tasolla näppäimistön kanssa ja näppäimistön vieressä
• hiirtä kannattaa opetella käyttämään molemmilla käsillä
• hiiri tulee pitää mahdollisimman likellä näppäimistön reunaa
• kädellä tulee olla tarpeeksi tukipintaa hiiren edessä
• ranne on keskiasennossa, kun hiirtä käytetään

Ohjeet kuvan muodossa. Ergonominen työpiste.

Kohtuullisesta ergonomiasta vielä paremmaksi

Tietokoneen käyttäjillä on paljon tule-oireita yläraajoissa ja niska-hartiaseudun alueella. Erikoistutkija Ritva Ketola Työterveyslaitokselta teki tutkimuksen, jossa verrattiin erilaisten ergonomiaohjausmallien vaikutusta näyttöpäätetyöntekijöiden tule-vaivoihin. Tutkimukseen osallistui 109 Espoon kaupungin toimistotyöntekijää. Ketolan mukaan tutkimuksessa perehdyttiin työntekijöiden liikuntaelinten kipuihin ja epämukavuuden tuntemuksiin.

   – Lisäksi tutkittiin mitkä toimistotyön tekijät ja työpisteiden ominaisuudet ovat yhteydessä niska-hartiaseudun ja yläraajojen rasittuneisuuteen ja oireisiin, Ketola sanoo.

Työntekijäjoukko jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä työpisteiden ergonomiaa korjattiin kahden työfysioterapeutin opastuksella. Työntekijöitä innostettiin osallistumaan työpisteensä uudelleensuunnitteluun, ja he saivat myös henkilökohtaista ohjausta työasennoista. Ohjaukseen ja keskusteluun meni keskimäärin kaksi tuntia. Toinen ryhmä osallistui tunnin pituiseen koulutustilaisuuteen, jossa paneuduttiin ergonomiaan. Kolmas ryhmä toimi vertailuryhmänä.

   – Ennen interventioiden aloittamista jokaisen henkilön työpiste kartoitettiin. Osallistujat täyttivät mukavuuspäiväkirjan, ja heidän tietokoneisiinsa asennettiin koneiden käyttömäärää seuraavat ohjelmat. Kaikki tutkimukseen osallistuneet työskentelivät näyttöpäätteellä yli neljä tuntia viikossa, Ketola kertoo.

Kaikkien ryhmien jäsenille jaettiin sivun mittainen artikkeli, joka koski tule-vaivoja ja tietokonetyötä. Kahden kuukauden kuluttua interventioista tehtiin seurantamittaukset. Vuoden kuluttua mittaukset toistettiin.

Havaitut muutokset

Tutkimuksen aikana ensimmäisessä ryhmässä olleiden työpisteissä oli kiinnitetty huomiota näyttöruudun ja näppäimistön korkeuteen. Lisäksi työpisteisiin oli hankittu ranne- ja kyynärtukia. Työtuolin säätöjä ja hiiren paikan muutoksia oli tehty kaikissa kolmessa ryhmässä. Ensimmäisessä ryhmässä 22 henkilöä ja toisessa ryhmässä yksi henkilö ilmoitti intervention aikana tehdyn ergonomiaohjauksen vaikuttaneen muutoksiin. Kukaan ei ilmoittanut jaetun artikkelin vaikuttaneen työpisteessä tapahtuneeseen muutokseen. Suurin osa ei edes muistanut saaneessa artikkelia.

Ensimmäisessä, yksilöllistä ergonomiaohjausta saaneiden ryhmässä oli vähemmän rasittuneisuuden ja kivun tunteita kuin kahdessa muussa ryhmässä olleilla, joskaan muutokset eivät olleet tilastollisesti merkittäviä.

   – Voi olla, että kivun mittausmenetelmät olivat liian karkeita kuvaamaan muutoksia kevyen työn aiheuttaman epämukavuuden tunteessa. Voidaan kuitenkin päätellä, että ergonomiaohjaus edisti tässä tapauksessa kohtuullisen hyvän lähtökohdan muuttamista vieläkin paremmaksi, Ketola sanoo.

Tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että työterveyshuollon ergonomiaohjauksella voidaan lisätä työpisteiden ergonomisuutta. Ergonomiaohjauksella pystytään vähentämään tuki- ja liikuntaelinten epämukavuuden tuntemuksia erityisesti hartioiden, niskan ja yläselän alueilla.

Esimerkki: Ergonominen työpiste

Ergonominen työpiste: Näyttöpäätetyön ergonomia ja näkeminen

Hyvin suunniteltu työ sekä työympäristö edistävät työn tuloksellisuutta ja työn sujuvaa tuottamista, edistäen samalla henkilön hyvinvointia ja työviihtyisyyttä. Hyvä ja ergonominen työpiste tietokonetyössä mahdollistaa mukavan ja rennon työskentelyn. Onnistunut suunnittelu alkaa työympäristöstä edeten sitten työn sisältöön, suosituksista hyviin työasentoihin ja työliikkeisiin sekä hyviin katseluolosuhteisiin. 

Useat työntekijät kokevat jatkuvassa tietokonetyössä kuormittuneisuutta hartia-niskaseudulla ja silmissä työpäivän aikana ja usein myös sen jälkeen. Vaivoihin saadaan helpotusta säätämällä työkalusteet itselle sopivaksi, huomioimalla hyvät työasennot ja -tavat sekä jaksottamalla ja tauottamalla työtä riittävästi. Paikalla olevaan istumiseen saadaan vaihtelua tekemällä työtä välillä seisoen tai puoliseisovassa asennossa, jota varten on olemassa erikoistuoleja.

Päätetyössä monitorin katsominen vaatii pään oloa paikallaan pitkiä aikoja putkeen. Olennaiset usein katsottavat asiat tulee sijaita kohtisuoraan silmien edessä, noin 30 astetta katselusektorin sisäpuolella ja vaaka- että pystysuunnassa (SFS-EN ISO 9241-9). Mikäli näkemisen kohde ei sijaitse hyvin, tai sitä on vaikea havaita, aiheutuu tästä niskan hankalat työasennot. Näitä ovat esim. pään työntyminen eteen ja huomattava kallistuminen alaspäin, leuan eteen työntyminen ja ylös tai niskan monesti samaan suuntaan kiertynyt istuma-asento. Jos nämä liikkeet toistuvat liian usein, sillä saattaa olla seurauksena päänsärkyä ja oireita silmien lähialueelle. Niskalle huonoja istuma-asentoja voivat lisätä myös työhön sopimattomat silmälasit.

Työpaikan toimesta järjestetään työoloja seuraavaa toimintaa yhteistyössä työnantajan työsuojeluhenkilöstön sekä työntekijöiden kanssa, jossa otetaan selville työstä, työtilasta ja muista työympäristöstä ja työpaikan oloista aiheutuvia haittoja työn luonne huomioiden. Riskin arviointi toistetaan työolojen vaihtuessa sekä pidetään muutoinkin ajan tasalla. Työterveyshuoltoon tehdään työpaikkaselvityksiä työpaikkaolojen terveyteen olennaisesti vaikuttavista tekijöistä. Työterveyshuolto laatii tarvittavat toimenpide-ehdotukset työn vaarojen välttämiseksi. Työpaikan terveellisyyden arvioiminen on työnantajan tehtävä, mutta yleensä sen suorittaa työterveyshuolto sekä työsuojeluhenkilöstö.



Turvallinen ja terveellinen tietokonetyö

Työympäristön valaistuksella on tärkeä merkitys näkemisen kannalta. Hyvällä valaistuksella tarkoitetaan sopivaa valoa, jotta henkilö näkee painetut, käsinkirjoitetut ja näyttöpäätteen aineistot riittävän selvästi, mutta ei kuitenkaan häikäisty liiasta valon määrästä. Toimistossa sopiva valaistuksen määrä on työskentelyalueella noin 500 lx. Valaistuksessa on huomioitava yksilöllisyys, sillä näkeminen on riippuvainen valaistuksen lisäksi, myös katselijan näkötarkkuudesta ja katseltavan kohteen suuruudesta ja kontrastista. Valon tarpeen määrittelee henkilö itse; valontarpeessa on isoja yksilöllisiä eroja. Kohdevalon täytyy valaista vain aineistoa, ei monitoria.

Henkilön vanhentuessa tapahtuu näköaistissa sellaisia muutoksia, jotka vaihtelevat ja etenevät yksilöllisesti. Näön tarkkuus ja kontrastiherkkyys heikkenee, näkökenttä usein kapenee, syvyysnäkö muuttuu heikommaksi, silmän valoherkkyys ja mukautuminen turhan vähäiseen valoon heikkenevät.

Näytöltä lukemisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja vähän kuormittavaa. Heijastukset häiritsevät näkemistä. Häikäisyä saattaa esiintyä myös ympäristön turhan kirkkaiden tai lähekkäisten mustien ja valkeiden pintojen voimakkaista vaihteluista. Luminanssiarvot eli valotiheyden erot ovat tällöin liian suuret. Monitorillakin näkemiseen vaikuttaa fontin eli kirjainmerkin koon lisäksi myös sen kontrasti taustaan verrattuna. Lähellä katseen kohdetta näkökentässä ei saa olla liian kirkkaita valonlähteitä, koska häikäistyessään ihminen muuttaa asentoaan esimerkiksi istumalla vinosti ja nähdessään huonosti, voi kurkottaa päätään kohti monitoria. Näyttö sekä näppäimistö tulee sijoittaa siten, että valaistuksesta ei synny heijastumia monitorille tai näppäimistölle.

Oheislaitteiden ja monitorien asetukset

Laitteiden ominaisuuksista ja asetuksista kannattaa ottaa selvää. Työntekijän tulee asettaa monitori sopivaan katselukulmaan ja hyvälle työ- ja näköetäisyydelle. Etäisyys on riippuvainen monitorin fonttikoosta ja henkilön näkökyvystä. Monitorin yläreuna ei saisi olla silmien vaakatasoa korkeammalla. Näkemisen vaivattomuuden saavuttamiseksi, merkkien tulee olla selvämuotoisia ja -rajaisia ja riittävän suuria. Merkkien paksuutta sekä suuruutta voi vaihtaa. Kirkkauden ja merkkien sekä taustan välistä kontrastia täytyy muuttaa itselle sopivaksi, etteivät silmät joudu liiallisen kuormituksen alaisiksi.

Tutkimukset vahvistavat, että yhteyksiä on myös oireiden sekä ohjelmien osaamisen välillä. Tietokoneen käytön osaamattomuus saattaa aiheuttaa liiallista stressiä, joka on yhteydessä lihasjännittyneisyyteen. Ergonomiaohjauksen rinnalla tulee huomioida myös tietokoneen käytön koulutusmahdollisuus.

Aineistotelineen pitää olla tukeva ja sopiva työhön. Jos papereita selataan ja käännellään toistuvasti, sopiva teline sijoitetaan työpöydälle siten, että käsiä voidaan tukea pöytään ja tuolin käsinojaan selattaessa. Jos katsot paperilla sijaitsevia tietoja jatkuvasti, sopiva aineistotelineen paikka on suurinpiirtein näytön korkeudella. Silloin niskan asento sekä katseen suunta ovat hyvät.

Työasento on hyvä, kun:

• jalat ovat riittävän tukevasti maassa
• työtuolin selkänoja on ristiselkää tukeva
• monitori on suoraan edessä, käyttäjälleen sopivan etäisyyden päässä sekä katseen vaakatason alapuolella
• kyynärvarret tukevat pöytään tai tuolin käsinojiin, jolloin hartiat saavat olla riittävän rentoina

On hyvä tietää, että ei ole olemassa pelkästään yhtä oikeaa työasentoa. Työasentoa muuttamalla ja liikkumalla, ja esimerkiksi nousemalla välillä ylös, kuormittuvat tasaisemmin kun staattisessa tietokonetyössä monitorin edessä.

Esimerkki ergonomisesta hiirestä.