tiistai 24. toukokuuta 2011

Ergonominen työpiste: Vinkkejä sen saavuttamiseksi

Lasten ja etenkin nuorten tietokoneen käyttö on lisääntynyt viime aikoina runsaasti. Runsas tietokoneen ääressä istuminen saattaa tuoda mukanaan erilaisia oireita: mm. hartia- ja niskaseudun kiputilat ovat suoraan yhteydessä tietokoneen käyttöön.
Ergonominen työpiste on tärkeä osa kodin, koulun ja työpaikan ympäristöä ja siihen tulisi kiinnittää tarpeeksi huomiota. Muista pitää riittävästi taukoja, muuttaa istuma-asentoasi ja liikkua riittävän monipuolisesti!

Työpisteen ergonomiaa edistäviä tekijöitä

Valaistus sekä tietokoneen monitori
  • työpisteen valaistus on oltava riittävä
  • näytön kontrasti ja kirkkaus ovat silmille sopivat
  • monitorin ensimmäinen tekstirivi on katseentason alapuolella vaakasuoraan katsottaessa
Näppäimistö, hiiri ja työtuoli
  • valitse ja säädä työtuoli sopivaksi itsellesi niin, että sinulla on hyvä istuma-asento
  • näppäimistön edessä tulee olla tarpeeksi tilaa niin, että ranteille jää lepotilaa
  • ranteiden tukeutuminen ei pelkästään riitä, myös kyynärvarsilla täytyy olla tukeutumistila joko pöydällä tai tuolin käsituilla
  • hiiri sopii käteen ja on käypä tehtävään työhön
  • hiiren käyttötilan tulee olla sopiva, hiiren oikea paikka on samalla tasolla näppäimistön kanssa ja näppäimistön vieressä
  • hiirtä kannattaa opetella käyttämään molemmilla käsillä
  • hiiri tulee pitää mahdollisimman likellä näppäimistön reunaa
  • kädellä tulee olla tarpeeksi tukipintaa hiiren edessä
  • ranne on keskiasennossa, kun hiirtä käytetään

Ohjeet kuvan muodossa. Ergonominen työpiste.

Kohtuullisesta ergonomiasta vielä paremmaksi

Tietokoneen käyttäjillä on paljon tule-oireita yläraajoissa ja niska-hartiaseudun alueella. Erikoistutkija Ritva Ketola Työterveyslaitokselta teki tutkimuksen, jossa verrattiin erilaisten ergonomiaohjausmallien vaikutusta näyttöpäätetyöntekijöiden tule-vaivoihin. Tutkimukseen osallistui 109 Espoon kaupungin toimistotyöntekijää. Ketolan mukaan tutkimuksessa perehdyttiin työntekijöiden liikuntaelinten kipuihin ja epämukavuuden tuntemuksiin.

   – Lisäksi tutkittiin mitkä toimistotyön tekijät ja työpisteiden ominaisuudet ovat yhteydessä niska-hartiaseudun ja yläraajojen rasittuneisuuteen ja oireisiin, Ketola sanoo.
Työntekijäjoukko jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä työpisteiden ergonomiaa korjattiin kahden työfysioterapeutin opastuksella. Työntekijöitä innostettiin osallistumaan työpisteensä uudelleensuunnitteluun, ja he saivat myös henkilökohtaista ohjausta työasennoista. Ohjaukseen ja keskusteluun meni keskimäärin kaksi tuntia. Toinen ryhmä osallistui tunnin pituiseen koulutustilaisuuteen, jossa paneuduttiin ergonomiaan. Kolmas ryhmä toimi vertailuryhmänä.
   – Ennen interventioiden aloittamista jokaisen henkilön työpiste kartoitettiin. Osallistujat täyttivät mukavuuspäiväkirjan, ja heidän tietokoneisiinsa asennettiin koneiden käyttömäärää seuraavat ohjelmat. Kaikki tutkimukseen osallistuneet työskentelivät näyttöpäätteellä yli neljä tuntia viikossa, Ketola kertoo.
Kaikkien ryhmien jäsenille jaettiin sivun mittainen artikkeli, joka koski tule-vaivoja ja tietokonetyötä. Kahden kuukauden kuluttua interventioista tehtiin seurantamittaukset. Vuoden kuluttua mittaukset toistettiin.

Havaitut muutokset

Tutkimuksen aikana ensimmäisessä ryhmässä olleiden työpisteissä oli kiinnitetty huomiota näyttöruudun ja näppäimistön korkeuteen. Lisäksi työpisteisiin oli hankittu ranne- ja kyynärtukia. Työtuolin säätöjä ja hiiren paikan muutoksia oli tehty kaikissa kolmessa ryhmässä. Ensimmäisessä ryhmässä 22 henkilöä ja toisessa ryhmässä yksi henkilö ilmoitti intervention aikana tehdyn ergonomiaohjauksen vaikuttaneen muutoksiin. Kukaan ei ilmoittanut jaetun artikkelin vaikuttaneen työpisteessä tapahtuneeseen muutokseen. Suurin osa ei edes muistanut saaneessa artikkelia.
Ensimmäisessä, yksilöllistä ergonomiaohjausta saaneiden ryhmässä oli vähemmän rasittuneisuuden ja kivun tunteita kuin kahdessa muussa ryhmässä olleilla, joskaan muutokset eivät olleet tilastollisesti merkittäviä.
   – Voi olla, että kivun mittausmenetelmät olivat liian karkeita kuvaamaan muutoksia kevyen työn aiheuttaman epämukavuuden tunteessa. Voidaan kuitenkin päätellä, että ergonomiaohjaus edisti tässä tapauksessa kohtuullisen hyvän lähtökohdan muuttamista vieläkin paremmaksi, Ketola sanoo.
Tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että työterveyshuollon ergonomiaohjauksella voidaan lisätä työpisteiden ergonomisuutta. Ergonomiaohjauksella pystytään vähentämään tuki- ja liikuntaelinten epämukavuuden tuntemuksia erityisesti hartioiden, niskan ja yläselän alueilla.




Esimerkki: Ergonominen työpiste